Album reviews

[DIAGNOSIS]
www.korroosio.fi / Aki Nuopponen 21.08.2007
Itä-Suomen raskaan musiikin tarjonnassa on ollut usein mukana se viehätys, että uusiin sieltä päin ponnistaviin bändeihin tutustuessaan voi olla melko varma, että kuultavaksi saa tavalla tai toisella omalaatuista musiikkia. Näin kävi myös muutama vuosi sitten, kun De Lirium's Order julkaisi ensimmäisen albuminsa ja niihin aikoihin sai suorastaan ihmetellä, miten bändi ei ollut kantautunut aiemmilla pienjulkaisuillaan kuulolle asti. Monesti on nimittäin tullut harmiteltua, kuinka teknistä death-metallia ilmaantuu tiukalla laadulla nykyään ihan liian vähän ja varsinkin Deathin teknisemmän aikakauden haamu tuntuu leijuvan ihan liikaa lajin päällä. De Lirium's Order ei tätä paikkaa edes yritä lunastaa, mutta jo debyytillä kävi ilmi, että bändillä on hallussaan hyvinkin vahvat potentiaalit teknisen death-metallin jalostamiseksi erittäin mielenkiintoisille suunnille. Jos jo De Lirium's Orderin ensimmäinen albumi oli mielenkiintoinen kokemus ja vahva näyttö bändin laadusta, voi bändin sanoa nyt toisen albumin ilmaantuessa joutuvan todelliseen tulikokeeseen, kun melkoisen vaikeaa ulosantia olisi tarpeen kehittää yhä eteenpäin ja samalla kokoonpanokin on kokenut selviä muutoksia odotuksia muuttaen. Toisaalta De Lirium's Orderiin halusi luottaa täysin kaikesta huolimatta, mutta tällaisissa tapauksissa on aina olemassa pelko hyvän maun rajojen ylittämisestä.

Del Lirium's Order on Diagnosisilla todellakin liikkunut huimasti eteenpäin debyytistä, jolloin teknisien ja monitasoisien kappaleiden voi sanoa elävän yhä vahvemmin ja vaikka mielipuolisesta mutkikkuudesta voi olla vaikeaa saada täyttä otetta ensikuunteluilla, löytyy kaiken kaaoksen keskeltä melko nopeasti sopivan selkeä punainen lanka. Kaiken hulluuden keskellä voi nimittäin huomata löytävänsä kuultavaa monelta tasolta. Osaset, riffit, soolot, tempot ja yksityiskohdat seuraavat toinen toistaan, syöksyen jatkuvasti yllättäen esille kuin nurkan takaa, jolloin minkään sortin tavallisuudesta on turhaa puhua. Minkäänlaiseksi nopeus- tai taitokilpailuksi De Lirium's Order ei sorru, sillä kyse on ennemmin tyylitajuisesti kulmikkaasta monipuolisesta death-metallista, eikä niinkään nopeudella tai itsetarkoituksellisilla kikkailuilla pelaavasta sirkuksesta, mikä unohtuu monesti tämän tyylin bändeiltä hieman liian nopeasti. Taitoa Delirium's Orderilta ei kuitenkaan puutu, kitaroiden tarjoillessa jatkuvasti mitä mutkikkaimpia riffejä ja sooloja aina pieniä itämaisia melodioita myöten, unohtamatta tietenkään kaoottisesti vaihtelevia tempoja ja varsinkaan Mynni Luukkaisen mureita vokalisointeja, joista ei vain tunnu saavan tarpeekseen. Tuotannossa on otettu huomioon albumin kaikki tasot ja jokainen instrumentti onkin eroteltu sopiva yhtenäinen raskaus huomioiden, jolloin homma toimii mainiosti jykevistä rummuista paksuihin bassoihin ja terävistä kitaroista mukavasti erottuviin vokalisointeihin.

Jos De Lirium's Order kerää kasaan erittäin suuren pistepotin jo sillä, kuinka bändi onnistuu Diagnosisilla luomaan sähäkkää teknistä death-metallia melkoisella myrskyävällä kaaoksella näinkin tiukalla tyylitajulla, lunastaa koko albumikokonaisuus potentiaalin sitäkin voimakkaammin. Vaikka se hullulta voi kuulostaakin, erottuvat kappaleet kaikenlaisesta monimutkaisuudestaan huolimatta toisistaan mainiosti ja näin ollen Diagnosisista muodostuu ajan kuluessa melkoisen tasapainoinen ja kuuntelua kestävä kokonaisuus sen sijaan, että albumi paljastaisi kaikki puolensa nopeasti tai toisaalta alkaisi puuduttaa pituutensa tai tasapaksuutensa vuoksi jo ensimmäisillä kuunteluilla. Mitään kovin selkeitä jaotteluja tai sääntöjä yhdeksän kappaleen ja yhden coverin kokonaisuudesta on mahdotonta löytää, sillä nopeampia ja hitaampia, teknisempiä ja brutaalimpia sekä suorempia ja hullumpia osia tulitetaan esille jatkuvasti kaikkien kappaleiden sisällä. Albumi toimiikin erittäin tiukasti alusta loppuun aina tyylikästä Carcass coverointia myöten, jolloin De Lirium's Orderin voi helposti sanoa onnistuneen lähestulkoon kaikessa. Jos albumilta nimittäin jotain puutteita kaipaa, niin hetkittäin kaiken teknisyyden yltyessä huippuunsa tietynlaista musertavaa raskautta ja väkivaltaisempaa otetta olisi ehkä kaivannut hieman enemmän, mutta tämän tyypin musiikki on jo muutenkin sen verran suurta tasapainottelua kaiken välillä, ettei joka sortin death-metal ääripäitä ole helppoa sovittaa yhteen.

Ei ole kuitenkaan liioiteltua sanoa, että Diagnosis on yksi vuoden suurimmista yllättäjistä metallin saralla ja varsinkin kotimaisella rintamalla monella tapaa teknisen death-metallin pelastus, eikä vastaavia tapauksia tule kovin montaa mieleen edes maailmanlaajuisesti. Monesti on nimittäin tullut vastaan albumeita, joilla teknisyys tarkoittaa yhtä kuin armotonta sooloilua tai nopeutta, mikä ei tietenkään vastaa ainakaan allekirjoittaneen käsitystä suuntauksen parhaista puolista, puhumattakaan sitten monien albumien sotkemista ylipitkällä kestolla tai yksipuolisuudella. De Lirium's Order onnistuu nimittäin olemaan erittäin upealla tavalla yhtä aikaa kaoottista, hullua, yllättävää ja kulmikasta, mutta myös monipuolista, tyylitajuista, monitasoista ja tiivistä, jolloin albumi paljastaa jatkuvasti uusia puolia itsestään, eikä jälki käy puuduttamaan missään vaiheessa. Kaikki on siis lähes läpeensä niin kunnossa kuin olla voi ja Diagnosis onkin kuin täysin kuvaton palapeli, jonka kaikki palaset sopivat yhtä hyvin yhteen toisiensa kanssa, ilman että kokonaiskuva sekoittuu lainkaan. Muutamista puutteista huolimatta De Lirium's Order on siis onnistunut luomaa mitä julmimmalla tavalla juuri sellaista teknistä death-metallia, jota olen odottanut kuulevani jo jonkin aikaa ja vaikka levyä on vaikea suositella kenellekään, suosittelen sitä kaikille.


4½ / 5




vertigo.cd / Kari Koskinen 18.08.2007
De Lirium’s Orderin kolmisen vuotta sitten julkaistu esikoispitkä oli sekavine rakenteineenkin kohtalaisen mielenkiintoinen tapaus. Kuuntelua se ei kestänyt kovinkaan hyvin, mutta roiskeen takaa saattoi löytää onnistuneen mättölevyn ainekset.

Diagnosis vie iskun perille asti, sillä se parantaa menoa käytännössä jokaisella osa-alueella. Levy on brutaalimpi, raskaampi ja mikä tärkeintä, sitä jaksaa myös kuunnella. Hurjasti vikuroivan ja teknisen kuolometallin päälle heitetyt arvaamattomat melodiat ja jatkuvat temponvaihdokset tekevät kokonaisuudesta aluksi vaikeasti sisäistettävän, mutta harjoittelun jälkeen tappamisen makuun pääsee varmasti.

Rujon selkeä soundimaailma, väkivaltainen murina ja tekniset kappaleet herättävät itse asiassa mielikuvia Suffocationin tekemisistä. De Lirium’s Order on jonkin verran Suffocationia mielipuolisempi ja melodisempi, mutta huomaan kuuntelevani bändejä pitkälti samalla korvalla. Kitaroiden villisti kutova viidakko, erinomaisen kuviorikkaat soolot ja monipuolinen rumputyöskentely tarjoavat maastoa lukuisille kuulokekuunteluille, vaikka mätöstä voi toki nauttia myös sen sisältämän puhtaan energian vuoksi. Vertailukohtaa voisi hakea myös Legionin aikaisen Deiciden tienoilta.

Tärkeintä on kuitenkin se, että vaikeaselkoisista rakenteistaan huolimatta kappaleet eivät ole luotaantyöntävällä tavalla teknisiä, vaan niihin on ripoteltu sopivasti myös helpommin sisäistettäviä osia. Drowned In The World Of Deliriumissa kuultava hitaampi jyrinä ja tarttuva riffittely on tästä mainio esimerkki.

Tämän sortin levyjä ei ole suomessa julkaistu kovinkaan paljoa. Diagnosis on alansa parhaimmistoa maailmanlaajuisestikin mitattuna, mutta ilman virheitä ei sekään selviä. Kappaleiden ylitsevuotava kulmikkuus käy välillä häiritsemään ja suoraviivaisempia koukkuja voisi olla mukana enemmänkin. Pääasiassa vikurointi kuitenkin toimii ja Diagnosista voikin arvostaa paitsi ankarana mättölevynä, myös näytteenä kuolometallisesta hulluudesta. Kestävän sorttista pamppua.


4 / 5




www.metal-revolution.com / bato 16.08.2007
I almost forgot that I’ve expected this highly acclaimed sophomore album by Finnish death metal combo De Lirium’s Order, so when it landed at my doorstep, the pleasure and excitement was huge. Soon after it proved that there were a few reasons why I should not be ashamed because of my excitement. This disc, which contains of 10 tracks really does kick serious ass.

This Finnish quintet has released one cd prior to this, but it didn’t get same attention as the case is now with Diagnosis. This new album is not only a huge step forward to this band but I dare to say for the whole Finnish scene. Today I got an e-mail which says that this album have reached pretty good numbers at Finnish national charts which is at least a proof of some quality.

So, what you can expect from this record is lethally violent, brutal and insane death metal with chaotic song structures and technical musicianship. As far as I could figure out, the lyrics deal with a topic of real-life serial killers, so as you can imagine, this record is not for the weak souls out there.

Diagnosis is really the sickest, twisted, intense, psychotic and insane album you could ask for. All of the songs have some catchy elements and they are unique in its own twisted way. Favourite tracks of mine are the opening “Diagnosis: Deranged” and maybe the slowest track on the entire album “Ad Infinitum”. If you are into the combination of grinding blast beats, very technical riffing, catchy almost thrash-alike lines, obscure melodies and manic guitar leads accompanied with very strong vocal performance of MR. Infection, I’m sure you’ll love this album.


81 / 100




www.sputnikmusic.com / Grant Hunter 07.08.2007
Melodic death metal is like a black rose. It has an aura of beauty surrounding it, yet its still dark. The beauty originates from the melody, and often introspective and intellectual lyrical topics, but its darkness resides in the heavier tone of the music (death metal influences). The genre itself isn’t known for its brutal nature, but for more of a tranquil one. De Lirium’s Order, being categorized as melodic death, is so far from this that it’d be a crime to compare them to bands like Dark Tranquillity or Insomnium, who are considered the giants of the genre.

Incorporating a strong thrash influence, De Lirium’s Order is noticeably faster, heavier, and in most cases, darker. There is no beauty to be found here, only insanity. Their latest album, “Diagnosis”, is a demented trip through Hell, told by blast beats, frenetic solos, and scorching vocals.

“Diagnosis: Deranged”, a venom-laced speed fest, shows De Lirium’s Order embracing their thrash roots a bit more than on their previous release “Victim No. 52”. While on their past work, where melodic death outweighed thrash by a good amount, the distribution of the two genres have been almost set equal this time around. Most of the frenzied lead work split between chugging riffs is now toned down in place of a more straightforward, pounding approach, such as on “Panzram” and “To Walk With the Dead”. E.R. Insane’s drumming, while still very similar to his style on “Victim No. 52”, seems to fit here even more, as he tends to utilize a bit more speed in both his fills and patterns. Since this album has a bit more thrash, it really helps lock the riffs together.

Besides the upped thrash influence, much of De Lirium’s Order’s recipe remains the same: brutal melo-death that revolves around torture/murder/insanity/etc. Much of NekroC and Dr. Lirium’s technical prowess returns, as fills still show their grace on “Drowned in the World of Delirium” and “Ebola Instinct”. Along with maintaining a strong technical edge in their riff work, the two continue to pump out brilliantly composed solos, which seem to balance melody and ferocity perfectly, namely on tracks such as “Extermination Network” and “Drowned in the World of Delirium”.

One thing, however, that’s new that won’t be as easy to notice is the departure of vocalist Corpse, who has now been replaced by Infection. At first listen, both sound nearly identical, but as the album churns on, small differences are noticeable. For starters, Corpse tended to utilize a much deeper growl, and while Infection sounds very similar, he also occasionally pitches his voice to more of a frenzied scream. For the most part, however, it’s really not much of a difference, since Infection possesses that same, sick relationship that Corpse had with NekroC and Dr. Lirium. On “Thy Flesh Consumed”, he roars out “The beauty of self-torture, the premium delight of man flesh! and is believably backed up by searing riffs that give off a majestic feel of death.

There are a few minor gripes about “Diagnosis”, however. The closing track, “Abducted”, is a bit of a dull closer, as it comes across as an almost one-riff chugging song. Also, the solos, being one of the major selling points of this band, are neglected on that track as well as the opener “Diagnosis: Deranged”. While this isn’t enough to take away from the experience of the latter, they are sorely missed since they are incredibly enjoyable. The final gripe is with the cover song, “Incarnated Solvent Abuse”, which is a Carcass cover. It’s done extraordinarily well, there’s no doubt about that, but it would’ve been nice to see another track from the band instead of a cover.

That being said, “Diagnosis” is the band’s best release to date. While only marginally better than “Victim No. 52”, it offers a bit more variety and a heavier base (if that was even possible). Tracks like “Ebola Instinct” and “Ad Infinitum” are surely to become favorites among the death metal community, and even for those thrash. “Diagnosis” is sick, psychotic, twisted, vicious, insane, mentally unstable, and once again just to press it into your minds, sick. Metal heads rejoice, for the hour of severe head banging is at hand!


4½ / 5




www.getinthepit.fi / Eve 09.07.2007
Vuodesta 1998 lähtien on De Lirium´s Order ruhjonut saastaisilla telaketjuillaan Suomen maanperään syvät viillot. On aika toisen levyn, väkivaltaisen Diagnosis-ryöpytyksen, joka edustaa ennalta arvaamatonta ja kimuranttia, hyvällä tavalla kaoottista surmaamista aina viimeiseen hengenvetoon asti.

Kurkunpiinaamista uutukaisella harrastaa sessiovokalisti Infection. Armoton korina syöpyy luuytimiin asti, eikä ole epäillystäkään siitä, etteikö kuolonkatkuinen ryske toimisi pahentamaan mielenvikaisuutta entisestään.

Musiikilliseksi kauhunäytelmäksi on puettu sarjamurhaajista ja sairaudesta kertovia tarinoita. Kieroutunut ja julma sanoituspuoli sulautuu musiikin raakoihin, debyyttiäkin rouheampiin soundeihin ideaalisesti. Vihan määrä tuplaantuu kahteen, kolmeen. Maksimaalinen voima levyn atmosfääristä iskeytyy nyrkkinä päin näköä.

Kappaleiden kimuranttisuus vaatii keskittymistä sekä hyvässä että pahassa, eli helpolla ei kakkoskiekon parissa pääse. Death metal -luomukset ovat rakenteidensa puolesta älykkäästi toteutettuja, tarkkuudesta ja tarttuvuudesta tinkimättä.


9 / 10




www.stalker.cd / Klaudia Weber 02.08.2007
Wow, this is indeed a catch for the new Finnish label Shadow World Records. The second CD of this quintet, recorded by Jack Tyger at Studio Perkele (Deathchain, Shade Empire, Barathrum etc.) has a lot to offer. Death Metal, yet not the melodious Scandinavian version – Old School meets Grind meets Thrash meets Groove, Growls in the style of Chris Barnes, blast beats, sick complicated guitar soli and complex song structures... the track „Panzram“ is a good example, or „Thy Flesh Consumed“ uniting almost all of the mentioned features. You can hear elements of classic Metal in „Ebola Instinct“, and the grand finale is a Carcass-Cover („Incarnated Solvent Abuse“), most likely a tribute to the Finns´ influences. And as band name, CD title and cover artwork suggest, De Lirium´s Order lyrics deal with traditional Death/Grind topics: The dark side of human existence, madness, torture and gore, yet – contrary to other bands in the genre – in a stylish tasty manner. In my opinion only the musician´s pseudonymes - S.M. NekroC, Lead Guitar, E.R. Insane, Drums, Dr. Lirium, Guitar, K.E. Pestilence, Bass, Infection, Vocals – are a bit too much. But great CD, and not just for genre fans!


8½ / 10




www.imperiumi.net / Tero Lassila 09.08.2007
Ja kuka vielä väittää, etteivätkö savolaiset olisi kieroja? Tämä vanha sanonta saa vakaasti tuulta siipiensä alle kuopiolaisen De Lirium’s Orderin kolmannen pitkäsoiton pätkäyttäessä väkevän suomi-lyönnin suoraan ohimolle. Bändin edellisestä pitkäsoitosta ehti vierähtää jo kolmisen vuotta ja vokalisti Tuomas Lintulaakson ikävä poismeno vaikutti takuulla bändin toimintaan ja edesottamuksiin. ”Tuoppia” edeltäneen, ex-Deathchain-vokalisti Corpsen käväistyä nopeasti uudelleen laulajan tontilla, bändi jatkaa tällä hetkellä lainahöyhenillä. Lukuisista bändeistä metallikansalle tutuksi tullut Infection (Mynni Luukkainen) tarjoaa sessiovokalistina korinallaan oikein mainion lisän DLO:n väkivaltaiselle death/thrash –riivinnälle.

Tätä osastoahan on Suomi ja Eurooppa pullollaan, mutta DLO lunastaa kovat lupaukset yksinkertaisen iskevällä toiminnalla. Levy on kauttaaltaan koukeroista ruopimista, eikä kuuntelija tahdo päästä biisien herraksi sitten millään. Kaoottista, murhaavaa, taitavaa, jopa dominoivaa murjomista. Todella vaikea kuvailla täysin millaisia mielikuvia levy aiheuttaa, sillä tunnelmat vaihtuvat tiuhaan ja levy vaatisi kymmeniä kuuntelukertoja lisää, jotta sitä voisi ruotia analyyttisemmin. Kestävän kuuntelutakuun rieskalle voi siis huoletta heittää, eikä bändin aiemmatkaan edesottamukset liene aivan easy listening -kamaa.

Voi siis päätellä, että kaoottisuus osuu maaliinsa. Liiallisesta kikkailustakaan ei onneksi voi puhua. Levy on vain alkutahdeista alkaen riivaavan koukuttava ja oikein vaatii kuuntelemaan lisää. Ilahduttavinta levyssä on sen mainio tuotanto – soundit ja miksaukset tuntuvat onnistuneen lähes täydellisesti, jolloin kaikki yksityiskohdat nousevat esille yhtenäisesti. Viemärityöt on sivuutettu täysin ja paketti on erittäin laadukas tuotannollisesti, biiseistä puhumattakaan. Liiasta kliiniydestäkään ei toki tarvitse kantaa huolta.

Herra Infectionin perkeleellisen miehekkäät murinat muodostavat ehdottomasti levyn suolan. Korinat on miksattu ehkä hieman normaalia enemmän pintaan, mutta tämä ei silti vähennä muiden instrumenttien roolia. Ei miestä turhaan taideta kehua Suomen arvostetuimmaksi karjujaksi, kuten saatekirje hehkuttaa.

Voi kun useampi saman alan bändi tekisi levynsä yhtä tyylikkäästi, taitavasti ja selkeästi. Tällöin deathin ja thrashin melskeissä liikkuva mättö ei ehkä olisi yhtä paha kirosana joillekin. Toisaalta De Lirium’s Orderin vahvuuksiksi täytyy laskea myös rohkean otteen, kuuntelijan haastamisen ja pienimpienkin hempelyiden puuttumisen. Runnotaan kunnolla, kun kerran on lähdetty, eikä puhallella muniin. Vuoden positiivisimpia yllättäjiä!


9- / 10




www.metal-rules.com / Luxi Lahtinen August 2007
It´s been 3 years since this Finnish deathrash combo, De Lirium´s Order, released their debut opus titled VICTIM NO. 52 on Woodcut Records. Since those days the band´s line-up has been changed a bit: Corpse´s (Deathchain) place on vocals has been taken by Infection and K.E. Pestilence (ha, just gotta love these artist names!) has joined the band to take care of the bass duties. I´m not sure whether these line-up changes have necessarily done any good for them because even if these guys prove to be technically skilled enough and capable of playing nearly everything - from their more progressive parts to sheer shredding parts, it´s still somewhat a tough task to get a good grip on the songs on DIAGNOSIS. I mean, after the first 2-3 rough rounds with the album, I was like: “This sounds pretty good, but don´t many other today´s releases do, too?”

De Lirium´s Order throw in 9 of their own songs + “Incarnated Solvent Abuse” which is a Carcass cover song (and which works out even in a pretty amazing way in the hands of this Finnish deathrash camp) on DIAGNOSIS - and undoubtedly the album has its moments (of technical wankery?), but regardless of that I think the album will be sinking into the bottomless pit of many other ´so-so´ sounding metal releases that are floating to the market all the time. I just wish the band could have had more guts to break down some certain, faceless barricades on their way towards the final outcome of the songs on DIAGNOSIS. It´s just that sometime good isn´t good enough - no matter how hard you´d try to prove it to people.

After a heavy rain comes also some sunshine. So let´s consider such songs as “Panzram”, “Ebola Instinct” and “Thy Flesh Consumed” as those so-called much sought-after ´sunshine songs´ off DIAGNOSIS to make the album worth checking out. These three particular songs in question, at least try to show some potentiality in them - being able to rip through the air in a convincing enough way - and to put its listener´s neck muscles to some sort of a test of flexibility. Lethal and mind-piercing riffs are there - so is the necessary amount of catchy hooks and ripping heaviness that all create a nice wholeness together. The problem, however, is that the musical style De Lirium´s Order represents for, is packed by hundreds of similar sounding artists these days and they unfortunately do not differ from this package enough for their own good.


3.0 / 5


BACK